Kevään viimeiset

Se on loma nyt!

Tai no jos huomiseen vielä malttaa. Silloin järjestetään lukukauden päätösjuhla, jossa valmistuvat kurssit saavat paperit kouraan. ''Kolmosten'' viimeinen koitos, loppusota, oli tiistaina ja sen jälkeen riemukaarella onkin juhlittu joka ilta. Musa pauhaa ja aurinko paistaa iltaan asti, ja ukkelit ottaa virvokkeita kiihtyvällä tahdilla ilta-aurinkoa odotellessa. Olo on kuin jossain etelän bilelomabilekohteessa, vain uima-allas ja bikinimimmit puuttuvat.

Meillä ykkösillä sen sijaan jätettiin kaikki hyvä viimeiselle viikolle: maanantain suoniyhteyden avausharjoitus (eli pisteltiin kaveria neuloilla) ja tänään torstaina järjestetty anatomian viimeinen tentti pistivät itse kunkin hikoilemaan enemmän tai vähemmän. Stressi on kuitenkin nyt ohi ja lomafiilis päällä, eikä tässä ilmanalassa voi oikein muuta ollakaan; lämpötila on tällä hetkellä noin +25 ja taivas täysin pilvetön. Kysymys kuuluu, mitä helvettiä minä teen sisällä tietokoneen kanssa?

Puoli vuotta takana, vuosi edessä. Kuopio kiittää ja kuittaa, tavataan taas ensi syksynä. Tästä alkaa kesän mittainen radiohiljaisuus. Sommoro!

Rojut ränniin.

Narkkarikäsillä sulautuu hyvin Petosen naapurustoon.

Riemukaari

Koulun punttista tulee ehkä vähän ikävä.

Auringonnousu

HUHHUH

Kalenterin sivut ovat repeytyneet irti tavallistakin nopeammin ensihoitojakson aikana. Kuten aiemmin ehkä on jo mainittu, täältä valmistutaan myös perustason ensihoitajaksi. Sammutusasu ja isojen poikien leikit saivat kyytiä heti kättelyssä pari viikkoa kestäneen fysiologian opiskelun merkeissä, ja trendikkään punaisissa ambulanssimiehen housuissa pidetään kivaa myös pitkälle ensi syksyyn.

Oli jännittävää huomata, kuinka ihan oikea opiskelu sisältäen luennoilla istumista ja tenttiin pänttäämistä, voi olla mielenkiintoista ja jopa hauskaa. Oikeanlainen motivaatio on huikea voimavara. Kirjojen lukemisen lomassa syttyi tähän paksuun kalloon myös idea jatkokouluttautumisesta työn ohella vähintään lähihoitajaksi, mikä tarkoittaa parempia työnsaantimahdollisuuksia ja vissiin parempaa palkkaakin. Päässä huimaamista ei siltikään tarvitse tilinauhoja lukiessa pelätä. AMK-tasoinen ensihoitajakoulutuskaan ei kuulosta hullummalta vaihtoehdolta. Ensin tähtäimessä on kuitenkin ihan tavallinen palomiehen virka, nyt kun on vielä nuori ja suhteellisen viaton, noin niinkuin fysiologisesti ajateltuna.

Tiukan teoriaosuuden jälkeen aloitettiin jälleen käytännön harjoittelut, kuten potilaan ilmateiden varmistaminen ja defibrillaattorin käyttö, sekä tutustuminen ambulanssin loputtomaan tavaramäärään. Perinteen mukaan katseltiin tietysti vielä videoita, joissa hommat menee niinsanotusti käteen. ''Älkää missään nimessä tehkö näin.'' Naapurikämpän Joel J. sai taas napattua muutamat kuvat, hyvä Joel!

''Mitä mää teen?''

Kokeiltiin palkeita myös kaverille. Jännä tunne kun keuhkot pullistuu ihan kainaloissa asti.

Intubaatioputkea ei laitettu kaverille.

Vierasesineen poistoa kurkusta.

Näin loppufiilistelynä mainittakoon, että Kuopioonkin saattaa joskus tulla kevät! Tänään koulun jälkeen oli asuntolan edustalla paljon tulevia palomiehiä (ilman paitaa) ottamassa kevään ensimmäisiä pronssin sävyjä kroppaan.

Hän katsoi aurinkoon, ja näki sen säteiden lämmittävän ja valaisevan koko Pohjois-Savon maakuntaa, jopa kaukaisinta ja synkintä Petosen kaupunginosaa. Ja hän totesi: näin on oleva hyvä.