Pelkoa ja inhoa Kuopiossa

Muutamia huomioita asioista, jotka ovat pistäneet silmään:

1) Monet aiheet koulussa pohjustetaan näyttämällä, kuinka ei kuulu tehdä. Tästä esimerkkinä taannoin hälytysajon teoriatunnilla katseltu video, jossa Oulun pelastuslaitoksen ambulanssi ajaa sirra huutaen oikealta tulevan auton kylkeen noin miljoonaa ja kaatuu kyljelleen. Video oli aitoa keulakamerakuvaa. Samoin palofysiikan tunneilla on katseltu suurin piirtein 35 erilaista videota, joissa suoraan Helvetin syövereistä tulevat lieskat ja Hiroshiman tyyliset savukaasuräjähdykset nielaisevat palomiehiä. Näistä erääseen opettaja kommentoi, että ''tuommoiseen teidätkin pistetään yhdessä harjoituksessa''. Sitä odotellessa.

2) Ei kannata mainita, missä opiskelee. En tiedä mitä edelliset 81 kurssia ovat Kuopion yössä omana aikanaan sikailleet, mutta jotain kujeita on ilmeisesti joskus viritelty, jos baarissa istuessaan kuulee neidin tokaisevan kaverilleen: ''Älä mee sinne, ne on Pelastusopistolta'' (oma kokemus), tai jos tanssipartneri häviää paikalta saman tien, kun kuulee taikasanat (kaverin kertomaa viime yön opiskelijabileistä).

Ai mitkä taikasanat? No tietysti ''joo mä oon Pelastusopistolta''. Maine on kova.


Opiskelu itsessään alkaa jo vaikuttaa ns. normaalilta koulunkäynniltä. Viimeiset kaksi päivää on jäkitetty sievästi tuoleilla luentoja kuuntelemassa, ja joutuipa sitä jopa kirjoittamaan 3-5 -sivuisen tehtävän koskien työturvallisuus- ja pelastuslakia. Hohhoijjaa sanoi lukion historianopettaja aikoinaan. Loppuviikko räplätään onneksi letkuja, niin pääsee tekemäänkin jotain. Paloletkuja.



Keksinpäs hauskan otsikon.

Myrkkyä

Päätyyn asti ja pitkälti laidan yli. Näin voisi kuvailla kurssin eilistä saunailtaa ainakin omalta osaltani. Tekee muuten tiukkaa herätä seitsemältä aamulla kouluun, kun on tullut kämpille reilua kolmea tuntia aikaisemmin. Mitään en kadu ja nuorena jaksaa.

Vallitsevien olosuhteiden johdosta tällä kertaa panostan enemmän kuviin tekstin sijasta. 

Päättymättömät tikkaat

Hikinen iltapäivä

Kolme minuuttia kuntopyörällä, 30 metriä tikapuita ja 30 toistoa ylätaljaa. Noin 90 metriä ryömimistä putkessa. Neljä kertaa seitsemänteen kerrokseen ja takaisin. Ulkonäöstä päätellen ukkelit ovat käyneet vaatteet päällä uimassa. Itsekään en ole ihan siinä freeseimmässä kunnossa.

Tämän viikon juju ja painopiste koulutuksessa olivat paineilmalaitteet, niiden käyttö ja huolto. Kahtena päivänä kuunneltiin muutama tunti teoriaa, minkä jälkeen heitettiin kamat niskaan ja eikun kokeilemaan. Ensimmäisillä henkosilla tuntui, että happea ei saa ollenkaan ja hengistysrytmi tiheentyi, mutta laitteisiin tottui nopeasti. Pakko oli tottuakin tämänpäiväisen pikku jumpan takia.

Näin alkuun on hyvä selostaa vähän palomiehen varustusta. Ensin puetaan tekninen alusasu, joka siirtää kosteutta -suomeksi helvetillistä hikimäärää-, sen päälle collegevälisasu, niin ei liekit polta niin pahasti oikeassa elämässä, ja lopuksi sammutusasu; housut, takki ja saappaat, painoa yhteensä noin kymmenen kiloa. Päähän tulee kaksi huppua ja kypärä, käsiin paksut nahkarukkaset. Tässä vaiheessa hiki pisaroituu jo iholle. Vielä kun äheltää selkään reilu kymmenen kiloa painavan happipullon, viikset alkavat maistua suolaiselle. Ihme juttuihin sitä lähteekin mukaan, vielä vapaaehtoisesti.

Ensimmäiselle rastille lähdettiin pareittain, edellä mainitussa varustuksessa, mutta tässä vaiheessa vielä ilman paineilmalaitteiden kasvo-osaa. Kolme minuuttia kuntopyörällä ei tuntunut juuri miltään, vaikka hyvät lämmöt puvun sisään saikin. Seuraavaksi kiipeämään päättymättömiä tikkaita. Parhaan mielikuvan tästä miellyttävästä laitteesta saa, jos miettii puolapuita juoksumaton periaatteella. Tikkaat tosiaan tuntuivat jatkuvan ikuisuuksiin. Lämmittelyssä viimeisena oli 30 toistoa ylätaljaa, joka piti vetää aivan lattian rajaan. Tässä vaiheessa käsiä alkaa hieman hapottaa.

Pareittain jatkettiin myös labyrinttileikkiin: 90 metriä pitkä, sokkeloinen ja noin 100cm x 100cm kokoinen, täysin pimeä putkisto, jossa oli nousuja ja laskuja sekä luukkuja ja vielä ahtaampia aukkoja. Helpotukseksi kasvoille asennettiin nyt myös paineilmalaitteen kasvo-osa. Nopeimmat selvittivät radan reilussa vartissa, itse vietin parini kanssa putkissa aikaa noin puoli tuntia. Syy: toiseksi viimeinen luukku oli hukassa. Voin kertoa, että paikat ovat pikkuhiljaa ns. kusiset, kun hiki valuu maskin ja puvun sisällä kuin hanasta ja painemittari viheltää kovaäänisesti ilmoittaen hapen olevan pullossa finaalissa, samalla kun on ruumis kaksinkerroin, polvet mustelmilla ahtaassa putkessa pilkkopimeässä etsimässä reittiä eteenpäin. Kokemus (ja ulospääsyn löytäminen!) oli silti mahtava.

Viimeisenä koitoksena happipullon vaihdon jälkeen oli seitsemänteen kerrokseen kiipeäminen, maski edelleen naamalla. Eikä huipulle kiivetty vain kerran, vaan yhteensä neljä kertaa, joista yhden piti olla kahden 18 kilon letkukehikon kanssa. Litimärät ja hieman jo kylmettyneet vaatteet unohti nopeasti heti ensimmäisillä askelmilla kehikoiden kanssa, kun lihakset alkoivat käydä maitohapoilla. Taival ei tuntunut helpottuvan juurikaan, vaikka ylimääräiset romut saikin heitettyä pois aikanaan.

Jalat muistuttavat tällä hetkellä kivikovaksi jäykistynyttä pohjelihasta lukuunottamatta tuorepastaa. Tästä voisikin vielä lähteä illanvietteeksi crossfitiin vähän lämmittelemään.

Isojen poikien leikit

Miehet ovat kuulemma ikuisia lapsia, vain lelut kasvavat. Täytyy myöntää, että pitäähän se osittain paikkansa, ainakin parin viime viikon osalta. Viime viikolla ajeltiin pari päivää paloautoilla rinksaa ympäri harjoitusaluetta ja Kuopion hoodseja ja tällä viikolla käsissä ovat pärisseet moottorisahat ja isot laikkaleikkurit. Lautaseinän pilkkominen palasiksi on todellakin erittäin miellyttävää ja kehittävää tekemistä. Päästiin myös näpertelemään erilaisilla hydraulisilla ja paineilmalla toimivilla pelastusvälineillä, kuten autojen leikkaamiseen tarkoitetuilla hydrauli''saksilla'', sekä paineilmatyynyillä, joilla voi koosta ja mallista riippuen nostaa ilmaan kaikkea 3 ja 130 tonnin väliltä. Väliaikatekemisenä yritettiin vielä joukolla kaataa autonromu katolleen, mutta oli liian liukasta, voimaahan ei näin testosteroninkatkuisesta porukasta puutu.

Maanantaina joulu koitti tavallaan uudestaan, kun ihanalta tyttöystävältä joululahjaksi saatu crossfitin peruskurssi alkoi. Ilmeisesti olin jahkaillut asiaa tarpeeksi kauan, haha! Sattumalta omalta luokalta oli vielä toinenkin tyyppi ilmoittautunut samalle kurssille. Kuopion keskustan laidalla sijaitseva, vanhaan teollisuusrakennukseen kunnostettu sali huokui todella askeettista tunnelmaa, esimerkiksi paikan ''juoksuhallissa'' ei ollut edes lämmitystä ja nurkissa lojui epämääräistä rakennusjätettä ja muuta romua. Itse sali oli kuitenkin siisti (ja lämmin!).

Peruskurssilla opetellaan nimensä mukaisesti perustekniikoita, ja itse sain ainakin hyödyllisiä vinkkejä omaan kusiseen kyykkytekniikkaani. Vetäjänä toimii kurkusta rystysiin asti leimattu, puheesta päätellen syntysavolainen ukkeli. Murteeseen en ole selväsitkään tottunut, koska miehen ulkonäön ja suusta ulostulevan äänen kontrasti on lähes huvittavan voimakas. Tekniikkaharjoittelun lopuksi vedetään aina hullun kiivastempoinen, noin viiden minuutin kunnon rykäisytreeni, johon sisältyy tietysti aiemmin opetellut liikkeet sekä esimerkiksi pari yleisliikettä. Lyhyessä ajassakin ehtii veren maku purskahtaa suuhun!

Saattaa olla, että suuhun purskahtaa myös muutama ohrapirtelö proteiinipirtelön sijasta PELASTAJAKURSSI 82:n ensimmäisessä saunaillassa, joka on suunnitteilla lähiaikoina............ Olkaa varuillanne.