Perhoset kipristelevät mahassa. Jännitys yhdistettynä Pink Floydin Time-biisin tärykalvoja taiturimaisesti rakastelevaan kitarasooloon saa melkein sen yhden miehisen kyyneleen vierähtämään poskelle, mutta se ehtii onneksi höyrystyä jo silmäkulmaan. Luminen maisema vilisee junan ikkunasta kun liikumme eteenpäin ja vanha jää taakse (toivottavasti osa vanhasta myös säilyy). Edessä on puolitoista vuotta asumista ja opiskelua Pelastusopiston asuntolassa, sisäoppilaitoksessa, ja takana 21 vuotta ihan kaikkea muuta. Tämä blogi kertoo opiskelusta palomieheksi ja ehkä jopa tuntemuksistanikin matkan varrella. Unelma on tavallaan toteutunut, mutta silti vasta alkutekijöissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti