Tuli mieleen tässä pari päivää sitten, että taisin joskus pitää jotain blogiakin. Hiljaiselon syy ei onneksi ole Petosen pahimman puukkojunkkarin suorittama suolestus, vaan se tylsä fakta, ettei täällä tapahdu mitään jännittävää. Tunneilla istutaan edelleen kovat kaulassa ja hiet kainaloissa, kevätauringon heijastellessa parimetrisestä hangesta sälekaihtimien läpi vielä runsaisiin valopitoisuuksiin tottumattomiin silmiin. Lähimmät omat aurinkolasitkin ovat noin 400 kilometrin päässä. Olihan meillä vissiin joku koe tänä aamuna jännitystä luomassa.
Myös viime viikon hiihtoloma saattoi vähentää kirjoittelua. Loman huippukohdat pähkinänkuoressa: vaimon ja kavereiden kanssa vietetty laatuaika, itsensä kiduttaminen Pihkalan urheilupyhätössä sekä ABSU:n keikka Nosturissa. Siis jumalauta miten kovaa tuuttausta! Vaikka tunnustaudunkin hillittömäksi fanipojaksi, en usko, että monia jätti latteasti sanottuna raivokas esitys kylmäksi. Joskus yläasteen ja lukion välissä muistaakseni ostin ensimmäisen levyn bändiltä, kun olin isoilta pojilta kuullut, että nyt on niin kovaa niin kovaa, ja vihdoin pääsi myös livenä todistamaan. Hengenlähdön edessä sitä olisi taas vähän onnellisempi.
Innokkaimmat voivat bongailla allekirjoittanutta keikkakuvista.
Saattaa olla, että jännitystä lähdetään tänä iltana hakemaan porrasjuoksun jälkeen Kuopion yöstä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti