Viikkokatsaus 1

Parin viikon hiljaiselon jälkeen kaikki olivat tietysti intoa täynnä, kun ohjelmassa oli vihdoin koko viikko harjoitusalueella touhuamista. Hyviä puoliahan harjoituksissa on paloautoilla ajelu ja oppitunneilla istumiseen verrattuna noin tuhatkertaisesti nopeammin kuluva aika. Apina ei pitkästy kun sille järjestää puuhaa.


Maanantai 18.3.

Viikonloppuna tuli levättyä naurettavan hyvin. Lähdin kaverin kaahausbändin keikan jälkeen baarista kotiin puolenyön aikaan tasan nolla kaljaa juoneena, ja seuraavana päivänä lenkin sijasta maistui paremmin kahden tunnin päikkärit. Täh?

Mieli olikin sitten heti viikon alusta erittäin virkeänä opettelemassa solmujen tekoa. Solmujahan pelastaja tarvitsee mm. kaluston nostoon korkeisiin paikkoihin, ihmisen pelastamiseen tai omaan hätälaskeutumiseen vaikka kerrostalon parvekkeelta. Puolipolvi, siansorkka, leivonpää, paalusolmu... Olen nyt solmujen mestari. Kotitehtäväksi saatiin narunpätkä harjoittelua varten, eikä siitä kuulemma saanut solmia hirttosilmukkaa solun ikkunaan roikkumaan, aiemmin on kuulemma tullut ohikulkijoilta sanomista. Illan päälle vielä hyvä punttitreeni, tietysti penkkimaksimia.


Tiistai 19.3.

Harjoitusviikon toisena päivänä opeteltiin perusteellisesti auton pumpun käyttöä, eli ammattikielellä konemiestaitoja; mitä venttiileitä pitää avata ja nappeja painella, sekä miten saadaan lisävettä. Sammutusautossahan on vain kolmen kuution vesisäiliö, joka tyhjenee erittäin nopeasti, koska jo yhdellä letkulla ruiskiessa vettä kuluu noin 600 litraa minuutissa. Omasta mielestä erittäin mielenkiintoista asiaa, monien lukijoiden mielestä tuskin. Lounaan jälkeen tiukka jalkatreeni ja pitkät venyttelyt, sekä yömyssyksi 12-vuotiasta single maltia. Hyvää elämää.

Järeää työjohtoa tarvitaan pitelemään jo muutama ukkeli kovan rekyylin vuoksi.

Keskiviikko 20.3.

Kauan kaivattua jännitystä saatiin tällä kertaa yläilmoista, koska päivän aiheena oli tikasselvitykset. Sammutusauton katolta löytyy kahdet tikkaat: jatkotikkaat, jotka näyttävät tavallisilta alumiinitikkailta (ja luultavasti ovatkin sitä), ja yltävät kerrostalon toiseen kerrokseen, sekä hevimmät vetotikkaat, joilla päästiin jo kolmikerroksisen talon katolle, ehkä vähän alle viiteentoista metriin. Koko päivän puhalsi lisäksi raju puuskittainen tuuli, joka huojutteli tikkaita sitä enemmän, mitä korkeammalle kipusi. Onneksi psykologisista kokeista pääsee läpi vain niin kovia jätkiä, ettei ketään jännittänyt, tietenkään.

Päivän sai hyvin käyntiin ja jalat hieman auki kiipeilypeijaisia varten, kun kävi polkemassa aamulla kuuden jälkeen kuntopyörää. Suosittelen. Illalla vielä pitkästä aikaa vähän pidempi lenkki lempiturkulaiseni Pasin kanssa. Ja tietyille tahoille tiedoksi: Koska olen kuullut armotonta vittuilua muutamasta eri lähteestä siitä, että näin talviaikaan pidän shortseja juoksutrikoiden päällä lämmikkeenä, niin meillä oli nyt molemmilla shortsit trikoiden päällä. Se on ihan yleinen tapa.


Torstai 21.3.

Harjoitusviikon viimeisenä päivänä yhdisteltiin kaikkea aiemmin opeteltua: vietiin vettä sammutusparille auton pumpulta, otettiin lisävettä palopostista, nostettiin kalustoa köysien ja tikkaiden avulla korkeuksiin ja niin edelleen. Uutena asiana tuli vielä toiminta ryhmänä, eli opeteltiin jokaiselle ryhmän jäsenelle määrätyt tehtävät, ettei palopaikalla tarvitse juoksennella pää suklaahämiksessä. Ylivoimaisesti yksi hauskimmista koulupäivistä noin niinkuin ikinä.

Rankan viikon jälkeen jerkku oli jo melko vähissä, mutta jotenkin sitä vielä jaksoi vääntäytyä salille riuhtomaan maastavetoa ja haukkarisarjoja. Hauiksen treenaaminen on muuten pelastajan ammatissa hyvin perusteltua: Suihkuputki työntää sitä kovempaa vastaan, mitä kovemmalla paineella vettä ruiskutetaan, ja ensimmäisenä rekyyli tuntuu hauiksessa. Käy tekosyystä minulle.

''Perusselvitys ulkokautta kolmanteen kerrokseen'' Tai jotain sinne päin?

Arska mollotti koko viikon, ei voi valittaa.