UKK ja ensimmäiset fiilikset

Nii oliks sinne jotku pääsykokeet hä?

Oli, kahdessa osassa: ensin lihaskuntotesti, joka piti suorittaa hyväksytysti ja jonka jälkeen pystyi hakemaan varsinaisiin pääsykokeisiin valitsemallaan koulutodistuksella. Itselläni se oli (keskinkertainen) lukion päästötodistus.

No mitä niis niinkö tehtii hä?

Lihaskuntotestissä penkkipunnerrus, vatsalihakset, leuanveto ja kyykky. Kuopiossa järjestetyssä varsinaisissa pääsykokeissa juostiin Cooperin testi, uitiin 200 metriä ja täyteltiin loppupäivä lappuja psykologisissa testeissä. Pisterajat löytyy täältä.

No onks sul siel joku kämppä vai hä?

Opiston asuntolassa kämpätään. Kuusi ukkelia per soluasunto, huoneita vain kolme. You do the math.

No kauan se sit oikee kestää?

Puolitoista vuotta, jos ei satu mitään ihmeellisyyksiä, esim. loukkaantumisia.

Eiks sinne oo aika vaikee päästä?

Ei.

----------

Oi Petonen, tuo Kuopion ihastuttava betonihelvetti, jossa vietän seuraavat 18 kuukautta elämästäni. Harmaat seinät kaartuvat kohti taivasta, kunnes näkyvissä on vain sitä harmaata. Erinomainen paikka lähtee kattoo tasaselle maalle, eli tutummin perisuomalaiseen pystypainiin. Kuopion kaupunginosien väkivaltarikostilastojen numero yksi, kuulemma.

Silti täällä on mukava olla.

Ehkä jo pääsykokeista tutuilla huonetovereilla on osuutta asiaan. Ehkä opiston hyvällä hengelläkin. Ehkä syy viihtymiseen on se, että täällä pääsen (ja olen velvoitettu) tekemään yhtä itselleni tärkeimmistä asioista niin paljon kuin ruumis sietää; treenaamista. Opiston erittäin hikinen, pommisuojatyylinen punttisali muistuttaa hyvin läheisesti tuttua Hyvinkään Pihkalan salia, tuota urheilun Pyhättöä. Paljon tankoja ja romua, vähemmän kiiltäviä naruhärveleitä.

Tietämättömät pelottelivat, että meininki täällä on kuin armeijassa. ’’Siellä kuulemma joka aamu aloitetaan kolmirivistä ja siel on kaikki arvomerkit ja kaikki. Kelaa!’’ Totta, kaikilla on yhteneväiset univormut, mutta inttimäinen, rautakanki-juurikin-siellä -tyylinen jäykistely ja kaikenlainen nöyristely loistavat poissaolollaan. Ruoka on ilmaista, asuminen on ilmaista ja asuntolassa käy siivooja kerran viikossa. Kelaa, SIIVOOJA.

Itse opiskelu on alkanut pehmeällä laskulla lähinnä oppilaitoksen tapoja, käytäntöjä ja historiaa koskevia luentoja kuunnellen. Ensi viikolla päästään jo ajamaan paloautolla ja harjoittelemaan pelastajan perustaitoja, eli ilmeisesti temppuilemaan köysillä ja moottorisahoilla ynnä muuta mukavaa. Olo on kuin pikkupojalla, hhaha!

Loppukevennykseksi vielä Pelastusopiston ilmeisesti ikuisesti lyömätön Cooperin testin tulos vuodelta 1993:

4050 metriä. KELAA!



Suurin osa kuvista tässä blogissa on kuvattu perunalla.

Oma punkka vasemmalla, kaverin taustalla.

Ruhtinaallinen ja viihtyisä hengailutila.